Hirvet voivat aiheuttaa merkittäviä vahinkoja erityisesti männyn- ja koivuntaimikoissa syömällä taimien latvuksia ja versoja. Toistuvat syöntivahingot hidastavat puuston kasvua, heikentävät laatua ja voivat pahimmillaan johtaa taimien kuolemiseen. Tämän vuoksi hirvituhojen ennaltaehkäisy on tärkeä osa taimikonhoitoa.
Kemiallinen torjunta
Yksi tehokkaimmista tavoista ehkäistä hirvivahinkoja on kemiallinen torjunta. Menetelmä perustuu karkoteaineeseen, joka levitetään taimien latvustoihin tai neulasiin. Karkote saa taimet maistumaan tai tuoksumaan hirville epämiellyttäviltä, jolloin niiden syöntihalukkuus vähenee.
Hyväksytyt valmisteet
Suomessa yleisimmin käytetty ja tutkitusti toimiva karkote on lampaanrasvaan eli taliin perustuva valmiste, kuten Trico. Käsittelyn jälkeen taimet eivät ole hirville yhtä houkuttelevaa ravintoa kuin käsittelemättömät taimet.
Oikea käsittelyajankohta
Paras ajankohta karkotekäsittelylle on ennen hirvien vilkkainta talviruokailukautta, yleensä syys–marraskuussa. Käsittely tulee tehdä plussakelillä ja kuivassa säässä, jotta aine tarttuu kunnolla taimien pintaan ja saavuttaa parhaan mahdollisen tehon.
Tarkka levitys
Karkote levitetään ensisijaisesti taimen päätyversoon sekä ylimpiin sivuoksiin. Kustannustehokkuuden parantamiseksi käsittely voidaan kohdistaa erityisesti parhaisiin kasvatettaviin puihin.
Käsittelyn uusiminen
Karkoteaineiden teho heikkenee ajan myötä sääolosuhteiden, kasvun ja kulumisen seurauksena. Tämän vuoksi käsittely on usein tarpeen uusia vuosittain, jotta suoja säilyy riittävän tehokkaana.
Hirvituhojen ehkäisy metsänhoidolla
Kemiallisen torjunnan lisäksi hirvivahinkojen riskiä voidaan pienentää hyvällä metsänhoidolla. Taimikon oikea tiheys, puulajisuhteiden huomioiminen sekä riistalle soveltuvien lehtipuiden jättäminen voivat auttaa vähentämään hirvien aiheuttamaa painetta kasvatettaviin puihin.
On hyvä muistaa, että jokainen taimikko on erilainen. Sopivimmat torjuntakeinot määräytyvät kohteen sijainnin, puulajien, hirvikannan sekä metsänomistajan tavoitteiden mukaan.
Jos taimikossasi on jo syntynyt hirvivahinkoja, niiden laajuus kannattaa arvioida mahdollisimman pian. Tarvittaessa vahingoista voi hakea arviota ja korvauskäsittelyä Suomen metsäkeskuksen kautta.